Suomen kolmikanta on kuin koiran, kissan ja hiiren leikki. EK on koira joka räksyttää kaikille ja koko ajan. AY on kissa, jolle makeasti kyllä maistuu tarjottu ruoka, mutta joka muuten kulkee häntä pystyssä ja vähät välittää muista. Hallitus on hiiri, joka vikisee. Mutta jos muut mököttää ulkona, hiiri kiipeää pöydälle syömään juustoa. Tässä on nyt sitten tulos, jonka rakensi Sipilän Jussi.
Sunnuntailisät kuuluu historiankirjoihin, mutta ei kompensoimatta niitä peruspalkassa. Kaikille kuuluu tasavertainen oikeus lomaan, mutta jos ylimääräisiä vapaita on saatu vaihtamalla ne palkkaan, tämäkin muutos kuuluu kompensoida peruspalkassa. Kun tilanne on sitten normalisoitu tasapuoliseksi kaikille, saa toki edelleen vaihtaa rahaa vapaaseen, mutta tästä sopiminen kuuluu työsopimuksen tasolle, ei työehtosopimuksen.
Reiluuden lisäksi esityksistä puuttuu järki. 1,2 miljardin euron säästöt raavittiin kasaan kansan ostovoimaa leikkaamalla. Hetkenä jolloin talous on kuralla, ja vaikka vaihtoehtoina tarjolla olisi ollut mm. 4,5 miljardin euron edestä ympäristölle haitallisia tukia, 1,3 miljardin euron suorat yritystuet muuten kannattamattomalle liiketoiminnalle, ja tietysti 3 miljardia euroa maataloustukia. Leikkauskohteita on kuin tarjottimella, mutta sokea kana ei jyvää näe.
Varaa leikata olisi myös kaupungistumisen estämisestä. Jos siihen lakattaisiin syytämästä rahaa, saataisiin tuloksena ei ainoastaan säästöjä, vaan työpaikkoja, kasvua ja verotuloja. Kasautumisetujen takia innovaatiot ja uudet yritykset syntyvät nimenomaan kaupungeissa. Koulutus ja tutkimus ovat alueita, joista ei yksinkertaisesti ole varaa leikata. Ei, jos sitä kasvuakin joskus halutaan.
Pääministeri on ottanut leikkausten yhteydessä julkisuudessa puheeksi myös omat yöunensa. Hiukan ihmetyttää eikö niitä ollenkaan häiritse omaisuuden piilottelu verottajalta ja niistä yhteisistä talkoista? Ehkei, kun kerran oman puolueen riveistä löytyy aatesiskoja. Sääli sinänsä, että kun kerrankin löytyi kepulainen, joka oli valmis sulkemaan rautatieaseman jolla on keskimäärin yksi käyttäjä per vuorokausi, poikkeus vahvisti säännön ja vanha sanonta osoitti pettämättömyytensä.
Mutta peiliin saavat katsoa myös Hakaniemen äkäpussit. Jos ei osaa itse kuin kiukutella, on turha kuvitella vastapuolen olevan rakentava. Nykyisen asenteen perusteella pakottava lainsäädäntö olisi enemmän kuin paikallaan, jotta oma asema muuttuneessa maailmassa menisi jakeluun. Teollisen maailman aikaan tehdaspitäjän patruuna olisi varmaan voinut yksipuolisesti sanella sopimusehdot, jos työntekijällä ei olisi ollut liiton tukea. Mutta tällä vuosituhannella käytännössä kaikki yksityisen sektorin uudet työpaikat ovat syntyneet pk-yrityksiin. Neuvotteluasetelma ei siis ole ollenkaan yhtä epäsymmetrinen. Ja kun työnantajat ovat pienempiä, vastaavasti niitä on myös tarjolla enemmän. Asetelma ei siis ole erilainen ainoastaan menneeseen aikaan nähden, vaan myös muihin firmoihin ja työntekijöihin. Ei enää ole järkeä pakottaa kaikkia samaan muottiin, vaan antaa työnantajien ja -tekijöiden sopia yhdessä. Sen yhdessä sopimisen peräänhän on niin kovasti huudeltu. On tainnut vain unohtua täsmentää keiden kuuluu olla yhdessä ja keiden ulkopuolella.
Jos eläinperhe nykyaikaan heräämisen sijaan painaa vielä torkkua, lienee paikallaan luopua yleissitovuudesta. Kyllä hiekkalaatikossa saa leikkiä mitä huvittaa, mutta kun samoja sääntöjä joudutaan noudattamaan laatikon ulkopuolellakin, on kohtuutonta että koko yhteiskunta on panttivankina niin kauan kuin leikistä ei päästä sopuun. Ja halusivat sitä tai eivät, veronmaksajat joutuvat myös ostamaan vuosittain 200 miljoonan pääsyliput tähän kukkotappeluun, kun ammattiliittojen jäsenmaksut ovat verovähennyskelpoisia. Veroista puheen ollen, veronkierto on oikeiston yksinoikeus vain sen takia, että liitoille se tarjotaan jo läkisääteisesti. Omat kirjat auki, niin voitte vaatia rotia verosuunnittelun suitsimiseen.
Parasta olisi tietysti alkaa jo yrittää sopeutua niihin uudistuksiin mitä vaaditaan mm. verotus- ja sosiaaliturvajärjestelmiin, kun digitalisaatio ja robotisaatio mullistavat työmarkkinat ja Internet-ekonomia yritysten ansaintamallit, mutta askel kerrallaan…